Huh heijaa, sainpas avattua läppärin vihdoin ja viimein. On ollut niiiin paljon tekemistä, että ei oikein ole koneella jaksanut istua. Mistä alottaisin?
Pari viikkoa sitten käytiin Juulin ja koirien kanssa höntsäilemässä Hovarin kentällä. Harjoteltiin Laken kanssa seuraamista ja Juuli naksutteli vieressä, silloin kun koira oli oikeassa kohdassa. Lake on tainnut pikkuhiljaa hoksata sen, että missä kohtaa kuuluu seurata. Leikittiin siellä niin paljon, että illan rallytoko-treeneissä lelu ei kiinnostanut enää yhtään. Lake kun tiesi, että nakkiakin on saatavilla, niin miksi turhaa leikkiä, kun se ei ole se super palkka. Rallytoko-treenit meni aika hyvin. Koira sai purettua päivällä ylimääräiset energiat pois ja jaksoi ehkä vähän paremmin jopa kuunnella minua. Tietysti aina hallille meno on se kiva juttu Laken mielestä, niin pitihän siellä vähän olla täpinöissä.
Laken mielestä miun sormi oli nakki.
Käytiin myös seuraavalla viikolla treenailemassa samaisella kentällä. Oli kyllä tosi kivat treenit. Harjoiteltiin ryhmäpaikkamakuuta ja seuraamista siinä samalla. Pieni tovi Lakella meni, ennenkuin se innostui uudelleen lelusta. Lake oli sitä mieltä, että lelut ei ole häntä varten. No, jos Lake ei leikkinyt miun kanssa, niin miusta oli kiva heitellä palloa sitten Juulin bc-muorille. Ihania koiria kaikki. Tapasin myös Sinin Berninpaimenkoiran. En ole varmaa ikinä päässyt silittämään niin isoa koiraa. Benno oli saman oloinen luonteeltaan kuin Lake. Uudet ihmiset eivät olleet niin mielenkiintoisia kuin omistaja. Mutta tosiaan, mukavat treenit oli, ja kesää odotellessa, kun saadaan kunnolla porukkaa treeneihin, niin niistä varmasti tulee mukavia.
Paikkamakuu onnistuu!
Lauantaina 18.4 oli Nina Jänttin luento koiran eleistä. Se oli kyllä mielenkiintoinen. Uutta en oppinut, mutta asioita tarkastelee nyt hieman toisesta näkökulmasta ja koin kyllä sellaisia ''ahaa, kiinnitänpä tähän käytökseen enemmän huomiota''- kokemuksia. Luennolla käytiin myös läpi pennun kehitysvaiheita ja totta puhuen, en malta oottaa, että pääsen myös itse joskus pennun kanssa tekemään kaikkea sellaista, joka kehittää pennun taitoja kaikin tavoin.
Trimmasin Laken kevätkuosiin
Samaisena viikonloppuna olisi ollut Lappeenrannassa 3-lk agilitykisat. Lauantaina oli minit ja medit, mutta luento oli juuri niiden päällä, niin en ehtinyt mennä itse kisaamaan. Sunnuntaina kävin katsomassa maksien mittelöitä. Taso oli kova ja ei sieltä muuta otettu kuin 0 ja hylkyjä. On niitä isojen koirien kisoja aivan erilaista katsoa, kuin esim minejä. Voisiko sanoa, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli näissäkin kisoissa. Aika hauska se, kun vaikka menin yksin kisoihin, niin silti sieltä löytyi paljon tuttuja, kenen luokse meni juttelemaan ja katsoi niiden kanssa kisoja.
(c) Sini Kaartinen
Nakkia taskussa. (c) Sini Kaartinen
Maanantaina oli eläinlääkäripäivä. Varasin Lakelle hammaskiven poiston. Aika rauhallisesti Lake oli siellä ennen kuin päästiin sinne eläinlääkärin huoneeseen. Vaikkakin olin laittanut sille kuonokopan jo valmiiksi, eikä se ihme kyllä sitä yrittänyt mitenkään repiä pois. Kuonokoppa siksi, että Laken ollessa pentu, sillä oli kai silmätulehdusta ja yksi eläinlääkäri päättikin tutkia pennun hieman kovemmin ottein, jolloin sitten eläinlääkäripelko oli taattu. Ollaan kyllä käyty ihan muuten vain hengailemassa eläinlääkärillä ja olen antanut muiden ihmisten koskea ja antaa nameja koiralle koiran ehdoilla, joka on tuottanut jo vähän tulosta. Lake menee jo itse omatoimisesti ihmisten luokse, eikä ole enää sellaista kauheaa epäilyä vieraita kohtaan.
Nukutettuna.
Hammasoperaation jälkeen menin hakemaan koiraa ell pois, kun eläinlääkäri kutsui minut katsomaan koiran hampaita. Hän sanoi, että siellä ei ollut hammaskiveä paljon, vain jotain värjäymää, jonka ne rapsutteli pois. MUTTA yksi etuhampaista oli lohjennut juureen asti ja se pitäisi kuvauttaa ja poistaa... En varmasti mene enään ikinä eläinlääkäriin, kun aina sieltä tulee jotain surkeita uutisia. :D Onneksi tämä etuhammas ei kuitenkaan ollut kipeä, eikä se ollut akuutti tapaus, joten syksymmällä sitten jos sen veisi poistettavaksi. Lake oli kyllä niin tokkurassa sen operaation jälkeen vielä seuraavaan iltaan asti, mutta jo tänä aamuna koira oli normaali. Hyppäsi aamulla viereeni sänkyyn ja oli rapsuteltavana siinä. Ihana Lake <3
Eilen tiistaina lähdin kaverini kanssa Mäntsälään katsomaan pentusia. Ei voi muuta sanoa, kuin että ne oli aivan valloittavia pieniä pentuja. Tapasin myös pentujen emän, joka hoiti hyvin pentuja ja oli meille erittäin ystävällinen, vaikka rapsuttelimme hänen pentujaan. Emän isä oli meidän kanssa siinä. Tämä herra oli kyllä sellainen pakkaus, että en varmasti _iki_maailmassa_ ole nähnyt niin iloista ja ihanaa koiraa. Se luonne ja se koko koira muutenkin. Sanonpa vain, että jos emän luonne periytyy, niin pennuista tulee aivan mahtavia koiria. Se kokonaisuus niissä koirissa oli 10/10. Eloisia, iloisia, avoimia, mutta osasi silti olla rauhallisesti, sopusuhtaisia. Huh, minulle jäi myös todella hyvä mieli kasvattajan tapaamisesta. Osaava, ammattitaitoinen ja sellainen, joka haluaa koirien parasta. Luotettava. Sellainen jokaisen kasvattajan tulisi olla.
Tänään kävin kaverini kanssa laavuilemassa Hämmänauteensuolla. Luonnossa liikkuminen on kyllä aina niin mukavaa. Siellä tuuli aika kovin, joten notskin tekeminen oli hiukan haastavaa, mutta saatiin kuin saatiinkin se syttymään. Luonnossa liikkuessa aika vain hurahtaa. Tuntui siltä että olimme vain tunnin siellä, mutta 2h hurahtikin aika nopeasti. Keväämmällä pitää ehdottomasti lähteä retkeilemään Repovedelle. Se on varmasti sellainen paikka, joka erityisen ainutlaatuinen. Voi kun pääsisi joskus Lappiin ruska-aikaan vaeltamaan. Se on sellainen, jonka haluaisin joskus kokea.
Illalla meillä oli agility treenit. Pesosella oli sellainen päivä, että hän ei kuuntele, posotti vain päättömästi eteenpäin ja räksytti. Pesosella oli siis huono treenipäivä.. :D Nooo, meinasin ottaa toukokuulle taas kuukausikortin, jotta ehtisi vielä hiomaan ja treenaamaan vaikeampia kohtia ennen kesää.
Oli kyllä tosi kiva, kun aurinko paistoi vielä taivaalla, kun treenit loppuivat. Haluaisin kyllä jo niitä lämpimämpiä kelejä, kun ei enää takkia tarvitsisi käyttää. Olenkin sanonut, että kesä on silloin, kun voi suoraan sängystä yöpaita päällä mennä pihalle eikä tule kylmä. No niitä kelejä odotellessa. Pyysin myös toukokuulle melkein jokaiselle viikonlopulle joko la tai su vapaaksi, koska on niin paljon agikisoja. Se hyvä puoli tuossa työpaikassa on, että harrastukset saa aika hyvin ujutettua työn ohelle.
No eipä tässä kai muuta, kaikki asiat ja tapahtumat tuli yhteen romaaniin. Ensikertaan!
Lappeenrannan all breed dog show, se oli tämän viikonlopun teema. Oli kyllä aika huippua kaikinpuolin ja mitä erikoisin kokemus oli mennä jopa itse terrierikehään. Se jos joku oli kokemus sanon minä. Kiitos suuresti Maija, että päästit miut, kokemattoman ihmisen sinne ja annoit minulle mahdollisuuden tunnustella näyttelyitä. Ehkä jopa pieni into mätsäreihin saattoi syttyä.
Maanantaina, eli Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyiden toisena päivänä, tapasin siellä paljon tuttuja. Kyllä huomasi oman rodun olevan näyttelyissä, kun sai käydä jututtamassa yhtä sun toista tuttua kehän laidalla. Myös tutut koirat pärjäsi, mikä oli mahtavaa!
Tiistaina kävin tapaamassa ystäväni Bordercollie pentua, sitä ei tosin olisi pitänyt tehdä. Pentukuume kasvoi x1000 ja oli lähellä, etten olisi Sylviä napannut mukaani. Sylvi oli valloittava pieni neiti. Minusta tuntuu, että nyt kun minulla on niin kova koirakuume, niin niitä pieniä koiranpentuja vain putkahtelee silmieni eteen jostain. Varmasti ihan tahallaan. Ällöttäviä. Kuka nyt koiranpentua haluaisi.. Keskiviikon agitreeneissä oli tietysti yhdellä treenaajalla pentu mukana, se oli myös lähellä, etten laittanut pentua treenikassiin ja vienyt kotia. Mistä näitä koiranpentuja oikein tulee?
No agitreenit meni pennun läsnäolosta huolimatta hyvin. Ihme kyllä. Kontakteja Pesoselle piti hieman muistuttaa, mutta kun päätimme lopussa, että teemme nollat, niin nollat tehtiin. Ajalla ei ollut niinkään väliä.
Minusta Kiitorekussa on kiva treenata, koska siellä kaikki tsemppaa toisiaan ja se tuntuu yhtenäiseltä tiimiltä. En usko, että kovinkaan monissa seuroissa tälläistä tunnetta treenaajilla on. Ehkä se johtuu siitä, että meillä on SUPER mukavat valmentajat ja he osaavat muuntaa jokaisen treenikerran jokaiselle koirakolle sopivaksi.
Tänään torstaina kävin kaverin ja hänen Norjan harmaa- tai harmaa norjanhirvikoiran (en ole varma kumminpäin), Tirpan ja Laken kanssa kokeilemassa verijälkeä. Tirppa the metsästyskoira tietysti tajusi, että verta=saalis ja lähtikin pienen hortoilun jälkeen jäljelle. Lake ei niinkään innostunut verestä, vaan seuraili sitten Tirpan jälkiä. Päätin, että jos koira ei kerta ole metsästyskoira, niin teen sitten sille normaalia jälkeä, missä Lake onkin aika haka. Käytiin tekemässä tien toiselle puolelle vielä yksi verijälki Tirpalle ja sen aikaa, kun se muhi siellä, teimme Lakelle jäljet. Laken mielestä ne tosiaan olikin helppo nakki, vaikka oli kulmia ja muita epämääräisiä käännöksiä. Sitä en tiedä, miten hyvin Lake etsisi jäljet, jos niiden annettaisiin olla jonkin aikaa ja sitten vasta mentäisiin jäljelle. Pitääkin kokeilla joskus.
Jäljestäminen on kyllä hauskaa, tai se metsässä liikkuminen. Eipä näitäkään jäljestys taitoja osattaisi ilman Saimaan pelastuskoiria. Käytiin Laken nuoruusvuosina harjoittelemassa sitä muiden SAPEKO tyyppien mukana, mutta sitten se jäi. Mutta hyvät opit saatiin kuitenkin.
Eipä tässä muuta, huomenna treenailemaan Juulin kanssa ennen rallytokoa ja kohtahan tämäkin viikko on sillä selvä. Ainiin, ja päätin, että opetellaan Laken kanssa seuruu uudelleen alusta. Viimeviikon RT-treeneistä ei tullut mitään, kun Lake vain posotti etiäppäin seuraavalle kyltille, välittämättä siitä, tulenko minä perässä vai en. Niin ja kun rallytokovalmentajani kokeili seuruuta Laken kanssa, niin ei ollut mitään ongelmaa????? Minulla on varmasti joku käsi eri kohdassa tai joku pieni juttu, varmasti hiuksen haituva jossain, minkä Lake yhdistää johonkin ja jotakin. Huh, en tiedä. Päätin, että helpommalla pääsen kun opetan kokonaan alusta, kuin etsin sen pienen pienen virheen jostain mitä en itse näe. Eikös ne Bordercolliet ollut nopeita oppiimaan eli uusi liike kokonaan alusta ei pitäisi tuottaa ongelmia.
Viikko hurahtikii aika nopeesti. Nyt jo torstai ja pääsiäinen lähestyy pikavauhtia. Olen lupautunut ystävälleni, joka mursi käden jokusen aikaa sitten, että menen Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyihin juoksentelemaan hänen koiransa kanssa. Mitähän siitäkin tulee, kun en ikinä edes muista minkä rotuinen Neve on.. No mutta huumorilla ja kokemusmielessä lähden sinne.
Viime perjantain rallytoko treenit meni aika mukavasti. Lake taas into pinkeenä teki vaaditut liikkeet. Meille oli laitettu radalle hyppy. Lake tietysti luuli, että nyt harrastetaan agilitya, eikä rallytokoa ja lähtikin hakemaan hyppyä eri suunnasta mihin minä itse edes olin menossa. Nuo agiesteet on meille kyllä pahin häiriö. Ei muut koirat tai ihmiset kiinnosta niin paljon radalla, kuin puomi tai putki tai hyppy tai mitä ikinä hallin reunalla saattaa ollakkaan.
Kiitos Maijalle, joka yksikätisenä tämänkin videon kuvasi. :) Mielestäni rallytokoa on maailman tylsintä katsoa videolta, joten Maisa the moviemaker-lisäsi jotenkin ihmeen kaupalla musiikkia videoon kylkiäiseksi. Ja joo, meijän radat ei oo tosiaankaa mitää puhtaita, mut ehkä siks myö treenataankii. :)
Sain myös vaihdettua treenipäivää Pesosen kanssa keskiviikoksi. Meillä oli ensimmäiset treenit uudessa ryhmässä eilen ja olen ihan poikki niiden takia. Mutta mahdottoman hauskaa kuitenkin oli! Kävimme myös maanantaina treenailemassa, kun ostin entisestä ryhmästäni vielä yhdenkerran treenipaikan. Oli hauskaa keskittyä vain tiettyyn asiaan ja harjoittelimmekin takaaleikkauksia, mitä ihmeellisempiin kohtiin. Hyvin nekin treenit meni, Pesoselle kai piti vain muistutella mieleen miten se takaaleikkaus oikein toimikaan. Huomasin myös maanantain treeneissä, että en ollut tehnyt Pesosen kanssa sitä, että lähetän kepeille ja vaihdan itse puolta. Ensimmäisesessä kokeilussa Pesonen hämmentyi täysin, että mihin ohjaaja oikein jäi, mutta pienen kertauksen jälkeen koira meni mitä mahtavimmin.
Kaikki puhuu minulle SM-kisoihin lähtemisestä. Minun mielestäni koko asiahan on hyvittava, koska Maisa, joka ei ole kisannut kolmosissa kuin 5 kertaa, lähtisi Ouluun SM-kisoihin. Kokemuksena se olisi kyllä mitä mahtavin. Meiltähän puuttuisi enää 5 nollaa ja koska tuplanolla on jo taskussa, niin eikai tämä mikään mahdoton tehtävä olisi. Minulla vain on sellainen olo, että monet tekee hurjasti töitä sen eteen, että pääsee SM-kisoihin ja myö tai no oikeastaan mie luikkisin vaan sinne muitten joukkoon ilman niinsanottua ''työtä'', koska on superhyvä koira matkassa. Sattuma tai kohtalo, en tiedä, mutta ehkä tätäkin asiaa pitää hiukan sulatella, mutta jos mahollisuus olisi niin miksipäs ei?
Siirrytäänpäs Pesosesta takas Lakeen. Kävimme kaverini kanssa tiistaina koirauimalassa. Ulkona satoi räntää ja oli kylmä ja kaikkea muutakin, niin päätimme, että jos lähtisimme uittamaan koiria, niin voisimme samalla pestä ne ja ne saisi hyvää liikuntaa siinä samassa, eikä ehkä tarvitsisi lähteä myöhemmin enään tarpomaan ulos tunnin lenkkiä.
Lake ja Veeti tulee ihan hyvin toimeen, aina niin kauan kun Lake sietää ja jaksaa katsoa Veetin pentuilua. Altaaseen Lake ei tietysti voi mennä samaan aikaan Veetin kanssa, koska ''jokaisen täytyy osata uida itse, eikä yrittää uida toisen selkään''... :D Se oli se kerta, kun Lake huomautti tästä Veetiä.
